Sofia Savonen
|
| Kuva: Mikko Bohm
Partio on tekemällä oppimisen liike. Se antaa kadehdittavat eväät loppuelämää varten, ja luo
onnistumisen tunteita, jotka voi saavuttaa vain, kun onnistuu saamaan aikaan jotain omin käsin.
Tekemällä oppimisen mahdollistaa vain tekeminen ja kokeilu. Toisinaan kokeilemisen väyliä
kuitenkin tukitaan ja tikapuita kaadetaan perässä kumoon – tahallisesti tai tahattomasti.
”Tehottomuus”, näennäinen hitaus ja turhilta tuntuvat kuluerät ovat joskus merkki siitä, että
tekemällä oppimista tapahtuu.
Kokeilun mahdollisuus ei ole itsestäänselvyys. Partiolehtien lakkauttaminen on malliesimerkki siitä,
miten kokeilemisen väyliä tukitaan. Useat uutistoimittajat ovat saaneet alkunsa partiolehdistä ja
yksi jos toinenkin luontokuvaaja ja eräopas on saanut kipinän tekemiselleen partiosta.
Yksi tuore uhka partiomaiselle kokeilulle ja omilla käsillä tekemiselle on tekoäly. Tekoälyä
käytetään partiossa jo, mutta yhteisiä pelisääntöjä sen käytölle ei näytä olevan.
Osallistuin hiljattain partiotapahtumaan, jonka ilme oli tehty tekoälyn avulla. Kun huomasin asian,
olin pettynyt. Olen itsekin ollut mukana luomassa partiotapahtumia, joiden ilmeet ja logot ovat
koristaneet nuorten tekijöiden portfolioita heidän pyrkiessään kouluihin ja töihin taidealoille, peli- ja
graafisen suunnittelun pariin. Partiosta vaivihkaa saatu kokemus voi olla juuri se tekijä, joka erottaa
muista ja auttaa eteenpäin kilpaillulla alalla. Puhumattakaan siitä ylpeyden tunteesta, jonka voi
saada, kun oma kädenjälki näkyy leirin kuvastossa.
Tekoälyllä on tietenkin käyttötarkoituksensa. Esimerkiksi lääketieteessä tekoälyn potentiaali on
valtava esimerkiksi sairauksien tunnistamisessa. On kuitenkin paikkoja, joissa tekoälyn käyttö on
vähintäänkin kyseenalaista, sen käytön ympäristövaikutuksista puhumattakaan. Taiteessa tekoäly
on uhka jo yksinään tekijänoikeudelliselta kantilta, sillä keinoälyllä voidaan kuroa kokoon jotain
etäisesti taidetta muistuttavaa taiteilijoita ja heidän teoksiaan kopioimalla. Kirjailija Johannes
Ekholm kiteyttää kolumnissaan tekoälyn luonteen luovan tekemisen näkökulmasta: “Sellaista mitä
ei voi kuvitella ei voi kaivata. Tekoäly osaa kuvitella vain sellaista mitä maailmassa jo on.” Tekoäly
on siis kykenemätön luomaan uutta ja luomaan tekijyyttä.
Tekoälyn ideana onkin useimmiten korvata pikkutarkkuutta tai ikävältä tuntuvaa puurtamista
vaativat tehtävät niin kuin sen käyttäjä käskee. Olennaista onkin, että kysymme, mitä tekoäly
partiossa korvaa.
Partio on tekijöiden liike, ja sen sielu sotii suoraan tekoälyn idean kanssa. Kun ryhdymme luomaan
partion sisältöä tekoälyllä, viemme pois mahdollisuuden tekijyyteen. Luominen ja tekemällä
oppiminen on toisinaan haastavaa, hidasta ja työlästä, ja siksi siinä onnistuminen onkin niin
palkitsevaa. Tärkeintä on tarjota nykyisille ja tulevaisuuden tekijöille samat mahdollisuudet kokeilla
ja harjoitella kuin muille. Se vaatii kärsivällisyyttä, malttia ja kotikutoisuuden syleilyä. Tätä ei
tekoälyn käyttö edistä.
Kirjoittaja on vanha partiotoimittaja, joka ei käyttänyt tekoälyä tätä kirjoittaessaan.
Jaa artikkeli somessa:
Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita: Lukijan mielipide
Viimeisimmät kommentit:
2 545 vastausta artikkeliin “Lukijan mielipide: Partiomaista tekoälyä ei ole”
-
The time period ”Golden Age of porn 300”, or ”porno chic”, refers to a 15-yr period (1969-1984) in commercial American pornography, in which sexually specific films skilled optimistic consideration from mainstream cinemas, movie critics, and most of the people.[1][2] This American period, which had subsequently unfold internationally,[3] and that began earlier than the legalization of pornography in Denmark on July 1, 1969,[4] started on June 12, 1969,[5] with the theatrical launch of the movie Blue Movie directed by Andy Warhol,[6][7][8] and, somewhat later, with the discharge of the 1970 film Mona produced by Bill Osco.[9][10] These films were the first grownup erotic movies depicting express intercourse to obtain large theatrical release within the United States.[6][7][8][9] Both influenced the making of films such as 1972’s Deep Throat starring Linda Lovelace and directed by Gerard Damiano,[11] Behind the Green Door starring Marilyn Chambers and directed by the Mitchell brothers,[12] 1973’s The Devil in Miss Jones also by Damiano, and 1976’s The Opening of Misty Beethoven by Radley Metzger, the ”crown jewel” of the Golden Age, according to award-winning author Toni Bentley.[13][14]. Based on Andy Warhol, his Blue Movie film was a serious affect in the making of Last Tango in Paris, an internationally controversial erotic drama movie, starring Marlon Brando, and released a couple of years after Blue Movie was shown in theaters.[8]
-
Excellent beat ! I wish to apprentice while
you amend your website, how could i subscribe for a blog web site?The account helped me a acceptable deal. I had been a
little bit acquainted of this your broadcast
offered bright clear conceptmy blog: besthotporn.org
-
Блог, посвященный любителям самоделок. Интересные статьи по теме стройки и ремонта, авто, сада и огорода, вкусных рецептов, дизайна и много другого, что каждый может сделать своими руками https://notperfect.ru/
-
I’ve been using Reddit for a while, but dealing with shadowbans was always a challenge.
After I bought buy a reddit account verified Reddit account, things completely changed.
I avoided bans right away. If you need a safe way to build trust on Reddit, I highly recommend getting an account with
karma. -
Посетите сайт Компании ЛиСтрой https://listroi.ru/ и вы сможете купить или заказать сварные, кованые, дутые решетки на окна в Москве. Наш завод металлических изделий – занимается изготовлением, доставкой и монтажом с гарантией. Посмотрите наш каталог с отличными ценами и ассортимент, который обязательно вам подойдет, а неоспоримые преимущества решеток для окон позволят защитить ваш дом в Москве.
Vastaa Peruuta vastaus