Kolumni: Yhteistyöllä eteenpäin – Visioni partioneuvoston puheenjohtajuudesta

Kohta kuusi vuotta sitten, lauantaina 26.1.2019, saavuin aamulla kello 9 aikoihin lähes tyhjälle Partioasemalle. Tuntia myöhemmin oli alkamassa partioneuvoston järjestäytymiskokous, ja paikalla olivat vasta neuvoston puheenjohtaja Pauli ja sihteeri Mikko. Astuessani puolivalaistulle Partioasemalle sisään, toivotti Pauli minut tervetulleeksi paikalle ja kehotti ottamaan eväsleivän muita odotellessa. Siinä jutellessa selvisi, että olin varaneuvos ja tuuraamassa varsinaista neuvosta kokouksen ensimmäisen tunnin ajan. Varana minulla ei ollut Suomen Partiolaisten luottishuivia, sillä jäsenkokouksessa ne annetaan vain varsinaisille. Tämän kuullessaan Mikko kävi noutamassa minulle huivin yläkerrasta ja vastasi kysymykseeni, että sitä ei tarvitse palauttaa kokouksesta lähtiessä.

Lähes kuuden vuoden ajan tuo samainen huivi on ollut kaulassani lukuisat kerrat, kun ensin kahden vuoden ajan varaneuvoksena ja sen jälkeen neljän vuoden partioneuvoston varsinaisena jäsenenä olen päässyt antamaan panokseni partioliikkeen hyväksi Suomessa. Muistan yhä, miten aidosti ja lämpimästi minut otettiin vastaan uuteen paikkaan saapuessani. Jo silloin mietin, että joku päivä tulen vielä pyrkimään tuohon pestiin, partioneuvoston puheenjohtajaksi, mutta ensin kerään lisää kokemusta. Ja nyt, kuusi vuotta myöhemmin tuo hetki on koittanut.

Kuluneen kuuden vuoden ajan olen kerännyt kokemusta ja osaamista, josta uskon olevan partioneuvoston puheenjohtajan pestissä apua. Aktiivisen partioneuvostotyöskentelyn rinnalla olen toiminut Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirineuvostossa yhteensä kahdeksan vuoden ajan. Nousujohteinen lähestymiseni tekemiseen näkyy pestipolussani piirineuvostossa; ensimmäinen kaksivuotiskausi jäsenenä, toinen kausi varapuheenjohtajana ja kaksi viimeisintä kautta puheenjohtajana. Piirineuvosto ja partioneuvosto ovat hyvin samanlaisia. Molemmilla on yhdistyksessä sama rooli, molemmat päättävät samoista asioista omassa yhdistyksessään ja molempien puheenjohtajien pestikuvaus on hyvin samankaltainen. Ainoa ero on toimintakentän laajuus, toisessa se on yksi A-jäsen, toisessa se on koko Suomi.

Koko Suomi ja partioliike Suomessa on se, jonka eteen haluan antaa panokseni. Partioneuvoston puheenjohtajan pesti on omissa silmissäni mahdollistajan pesti, ei niinkään ryhmänjohtajan pesti. Puheenjohtajan tärkein tehtävä on mahdollistaa neuvostolle parhaat mahdollisuudet toteuttaa omaa pestiään, eli tuoda Suomen Partiolaisten johtamiseen laajempaa, alueellisesti koko Suomen kattavaa näkökulmaa. Neuvoston toiminta ei ole ainakaan rivineuvokselle viikoittaista, toisin kuin hallituksella, ja neuvoksia on yli kaksinkertainen määrä hallitukseen verrattuna. Tämä näkyy ryhmäytymisessä. Tuskin moni neuvosto kerääntyy kautensa jälkeen viettämään yhteistä mökkiviikonloppua ja muistelemaan omaa kauttaan. Kuitenkin myös neuvostossa voi, ja tulee, keskittää huomiota siihen, että siellä on kaikilla turvallinen tila toimia, vaikuttaa ja oppia. Ja tämän ilmapiirin ja toimintaympäristön luomisessa puheenjohtajalla on merkittävä rooli.

Jotta partioneuvoksilla on parhaat edellytykset omaan tehtäväänsä, tarvitsevat he tietoa päätöksenteon pohjaksi. Isommissa hankkeissa, kuten partion ohjelmauudistus, partion järjestelmäuudistus Paju tai suuri partion organisaatiouudistus SPORK, tämä tarkoittaa osallistamista pitkin projektia tilannekatsauksin, työpajoin ja iltakouluin. Kaikki partioneuvoston pöydälle tulevat asiat eivät ole näin laajoja, mutta myös niissä päätöksenteon tueksi tarvitaan tietoa siitä mitä ja miksi päätetään ja mihin se vaikuttaa. Esityksiä valmistelevalla ja suurempia projekteja aktiivisesti seuraavalla hallituksella on tämä tieto, meidän pitää vain muistaa jakaa tietoa avoimesti neuvostolle. Siksi haluan tulevalla kaksivuotiskaudella kehittää yhteistyötä partioneuvoston ja hallituksen välillä. Siihen minulle antaa hyvät eväät neljän vuoden kokemus piirihallituksen ja piirineuvoston yhteistyön edistämisestä ja kehittämisestä Pääkaupunkiseudun Partiolaisissa.

Hallitus ja partioneuvosto eivät ole vastinpareja, vaan meillä molemmilla on yhteinen tavoite viedä partiota eteenpäin, vaikka lähestymiskulma molemmilla toimielimillä on hieman eri. Yhteistyö vaatii vuoropuhelua, avoimuutta sekä hyvää viestintää. Yhteistyö lähtee esimerkistä ja haluankin ojentaa jo nyt käteni tulevan Suomen Partiolaisten hallituksen puheenjohtajiston ja marraskuussa valittavan hallituksen suuntaan. Yhdessä me, neuvosto ja hallitus voimme parhaiten viedä liikettämme eteenpäin. Toivon että te ja jäsenkokouksessa sunnuntaina valittavat partioneuvokset jaatte tämän ajatuksen, sillä vain yhdessä voimme tässä onnistua.

Haluan ensi kaudella olla kehittämässä tiedonkulkua myös partioneuvoston ja A-jäsenten välillä. Toiminnanalat keräävät yhteen SP:n ja A-jäsenten vastinparit vähintään kaksi kertaa vuodessa laajennettujen valiokuntien muodossa. Myös piirinjohtajilla on omat tapaamisensa, tällä kaudella niitä on ollut noin joka toinen kuukausi ja olen päässyt osallistumaan tapaamisiin piirineuvoston puheenjohtajan pestini myötä. Piirinjohtajien kollektiivilla ei ole järjestökentällämme päätösvaltaa, mutta se kokoaa yhteen A-jäsenten puheenjohtajistot ja monesti tapaamisissa on keskustelu aiheista, jotka ovat myöhemmin tulleet partioneuvoston pöydälle. Viime kaudella piirineuvoston puheenjohtaja ei kuulunut piirinjohtajien kollektiiviin ja näen suuren eron siinä, kuinka laajemman tilannekuvan olen tällä kaudella päässyt muodostamaan monista partioneuvoston asioista, kun olen päässyt niistä keskustelemaan piirinjohtajatapaamisissa.

Tällä hetkellä piirinjohtajatapaamisia organisoi SP:n hallituksen puheenjohtajisto. Toivon että ensi kaudella myös partioneuvoston puheenjohtaja on kutsuttu mukaan seuraamaan keskustelua. Kun neuvoston puheenjohtaja tietää, mitkä partioneuvoston päätösvaltaan kuuluvat asiat keskusteluttavat ja mietityttävät A-jäseniä, voi hän tuoda keskustelun partioneuvostoon. Toimielimeen, jolla asiassa on valta päättää.

Avoimen, hyvän ja yhteistyötä tekevän hallinnon lisäksi haluan myös laittaa hyvän kiertämään. Haluan ottaa vastaan neuvoston ensikertalaiset ja kokeneet konkarit, niin varsinaiset kuin varatkin, samalla innostuksella, lämmöllä ja arvostuksella, kuin mitä olen itse päässyt kokemaan.

Jaa artikkeli somessa:

Ilmoita virheestä jutussa

Viimeisimmät kommentit: